9B:n leirikoulu Budapestissa 19.-23.5.2014

Seitsemännen luokan keväällä alkanut varainhankinta ja leirikoulun suunnittelu huipentuivat 9B:n leirikouluun Unkarin pääkaupungissa Budapestissa toukokuun lopulla 2014. Reissussa oltiin 21 oppilaan, kahden opettajan ja kahden äidin voimin.

Maanantai 19.5. (josta kirjoitti enimmäkseen TVä)

Kankaanpään maisemat jätettiin taakse puoli neljän aikaan aamuyöstä, jolloin bussin nokka suunnattiin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Finnairin kone nousi ilmaan puoli kymmeneltä, ja reilun parin tunnin kuluttua ihmettelimme Budapestin lentoasemalla unkarinkielisiä kylttejä, joista ei saanut mitään tolkkua. Lentoasemalle oli nimensä antanut musiikkiluokan matkakohteelle sopivasti säveltäjämestari Franz Liszt – tai unkarilaisittain Liszt Ferenc.

Toinen Ferenc – nimittäin oppaamme – odotti meitä lentoaseman aulassa. Hänen johdollaan pakkasimme tavaramme bussin tavaratilaan ja aloitimme lyhyen kaupunkikierroksen. Sen aikana nähtiin komeita kaupunkinäkymiä, sateiden jäljiltä mutainen Tonava sekä tuohonkin aikaan melko ruuhkaista liikennettä. Jaloittelutauon aika oli Sankarten aukiolla, jossa napsittiin reissun ensimmäiset ryhmäkuvat. Tästä suunnattiin viikon parhaalle aterialle ravintolaan, jonka noutopöydissä ruokalajien määrä hipoi taivaita.

Musiikkiluokka halusi vierailla myös musiikkikoulussa. Kävimme Szent Istvánin (suomeksi Pyhän Tapanin, siis Unkarin suojeluspyhimyksen) mukaan nimetyssä musiikkikoulussa, jossa tutustuimme ensin kouluun yleisesti ja seurasimme sitten niin yksittäissoittotunteja kuin koulun oman sinfoniaorkesterinkin harjoituksia. Selväksi kävi, että opetuksen (vaatimus)taso oli korkea, vaikka itse koulurakennus tarjosikin hieman vaatimattomat puitteet toiminnalle.

Illalla saavuimme hotelli Sissiin, joka majoitti meidät matkamme ajan. Aikaa oli vielä hieman tutustua lähikortteleihin ennen vetäytymistä yöpuulle pitkän päivän jälkeen.

Tiistai 20.5. (josta kirjoitti enimmäkseen PHa)

Aamiaisella kukaan ei valittanut nukkuneensa huonosti, vaikka useampikin matkalainen ihmetteli ääneen hotellin valtavia tyynyjä. Aamiaistarjonta oli varsin tyydyttävä. Tarjolla oli jopa rusehtavaa leipää, jänniä makkaranpalasia ja jogurttia, joka minusta tosin oli viiliä. Oppilaat löysivät pähkinälevitepurnukan, jota he määrätietoisesti tyhjensivät koko viikon ajan.

Yhdeksältä laskimme päät hotellin aulassa ja siirryimme oppaamme Ferencin luotsaamana ison tien varteen odottelemaan. Budapestiä rakennettaessa ei osattu huomioida satojen vuoden päästä täällä hurisevaa raskasta liikennettä, joten kadut jätettiin liian kapeiksi busseille. Tästä syystä aamumme tapasivat alkaa pienellä kävelyllä. Bussien sijaan kaupunki vaikutti olevan suunniteltu Swifteille, joita retkueemme kaksilahkeiset bongasivat huvittuneisuuteen saakka.

Budapest jakaantuu kahteen osaan, kukkulaiseen Budaan ja tasaisempaan Pestiin. Me majoittauduimme Pestin puolella, joka äkkiseltään on se kaupunkimaisempi osa. Budan puolelta löytyy historiallisesti tärkeää nähtävää, kuten Vapauden patsas, Budan linna, Kalastajalinnake ja Matiaksen kirkko. Me aloitimme tiistaisen tutkimusmatkamme Budan linnasta.

Näköalat olivat huikeat! Tonava lukuisine siltoineen ja Margitinsaarineen oli mykistävä. Linnakkeen toiselta puolelta avautui myös se näkymä, jota luokanvalvoja oli jo hetken haeskellut: paikallinen slummi. Linnassa tapasimme myös ihmisiä säikyttelevän kissan, säyseän kotkan ja ikuisen nuoruuden lähteen.

Piipahdimme hellettä pakoon Matiaksenkirkkoon. Kirkon virallinen nimi on Budan linnan Pyhän Neitsyen kirkko, mutta koska 1400-luvulla hallinnut kuningas Matias vihittiin siellä peräti kahdesti, kirkko nimettiin hänen mukaansa. Luterilaisen silmään katoliset kirkot ovat aina loistokkaita, mutta oppaan mukaan esimerkiksi Matiaksenkirkon freskot ovat melko vaatimattomat, ja näyttävyyttä sisustukseen on haettu värikkäillä seinillä ja lattialaatoilla.

Budan linnasta ajoimme hieman kauemmas vuoristoon, jossa jouduimme taas pienten teiden takia jalkautumaan. Edessä oli ”ihan lyhyt kävelymatka” (toisin sanoen parin kilometrin kapuaminen) ylös Lasten rautatielle. Kyseessä on kukkulaa kiertävä 12 kilometrin pituinen rautatie, jota hoitavat 10-14-vuotiaat lapset. Ainoastaan junan kuljettaja ja asemapäälliköt ovat aikuisia. Suikkapäiset, junaa asennossa tervehtivät lapsukaiset aiheuttivat ihastuneita äännähdyksiä, vaikka vanhat puupenkit ja ikkunailmastointi eivät niin suuresti VR:ään tottunutta asiakaskuntaa viehättäneetkään.

Junamatkalla pysähdyimme nauttimassa lihaliemeen, kaaliin, perunaan ja riistaan perustuvan lounaan. Jälkiruokastruudelit nautimme junassa tiukan aikataulun vuoksi.

Matkan jälkeen vaihdoimme kulkuneuvon taas bussiin ja laskeuduimme takaisin Pestin puolelle. Siellä tutustuimme eläintarhaan, jossa oppilaat saivat ensimmäistä kertaa livahtaa jäätelölle ja kiertämään omin päin. Minuun teki vaikutuksen laiskiaiset, jotka heille istutetun puun sijasta roikuskelivat kaiteissa käden ulottuvilla. Tuomakseen teki vaikutuksen lepakoiden tuoksu.

Illallinen nautittiin hotellilla, ja monella tuntui olevan sanottavaa ruuasta. Itseäni harmitti eniten se, että miespuoliset matkalaiset saivat kaksi lihanpalaa, kun me naispuoleiset jouduimme tyytymään yhteen. Missä oikeus? Missä kohtuus?

Kymmeneltä jokainen väsyksiin juoksutettu matkalainen oli jo tekemässä tuttavuutta sen massiivisen tyynynsä kanssa.

Keskiviikko 21.5. (TVä)

Aamupäivällä toinen oppaamme Judit (jonka seurassa olimme olleet myös maanantain kouluvierailulla) johdatti meidät kävelykierrokselle Pestin-puoleisessa keskustassa. Kuulimme monenlaista tietoa kaupungista sekä näimme historiallisia rakennuksia ja patsaita. Jokunen matkamuistokin taisi jo mukaan tarttua.

Iltapäivällä porukkamme jakaantui omavalintaisiin ohjelmiin. Kuusi oppilasta ja kaikki aikuiset naiset lähtivät tutustumaan Széchenyin kylpylään, joka sijaitsee ihan eläintarhan kupeessa kaupunginpuistossa. Kylpylä on rakennettu jo vuonna 1913, ja se ottaa vetensä kaupungin alla pulppuavista kuumista lähteistä. Joku voisi tietysti kyseenalaistaa sen, onko järkevää lillua lämpimässä mineraalivedessä 30 asteen helteessä. Ruotsinlaivamaisiin kylpylämiljöisiin tottuneelle suomalaiselle vanha kivirakennus valtavine ulkoaltaineen oli kuitenkin melkoinen kokemus.

Toinen puolisko vietti muutaman tunnin kaupunkia kierrellen ja ostoksia tehden. Melkoiset mekkovarastot rahdattiin hotellille, ja torstai-illan kulttuuririennoissa niitä sitten jo nähtiin omistajiensa päällä.

Muutama oppilas vieraili myös dinosaurusnäyttelyssä, joka ei kuitenkaan tarjonnut suuria elämyksiä. Niitä ehkä olisi saatu sirkuksesta, johon monien piti alkuperäisen suunnitelman mukaan mennä, mutta lippuepäselvyyksien vuoksi tämä ohjelma lopulta peruuntui.

Kulttuuri-intoisimmat kävivät vielä illalla omasta aloitteestaan konsertissa kirkossa, johon oli pistäydytty aamupäivän kävelykierroksella. Oli kuulemma hieno ja tasokas konsertti.

Illalla osa porukasta lähti vielä raitiovaunulla ajelulle Tonavan rantaan katselemaan kauniisti valaistuja siltoja ja rakennuksia.

Torstai 22.5. (PHa)

Torstaina lopetimme lomailun ja ryhdyimme töihin. Oppaan perässä oli kuljettu jo niin kauan, että oli aika laittaa turistit itse kaupunkia kokemaan. Retkue jaettiin neljään ryhmään, joista jokaiseen ympättiin yksi aikuinen. Näissä porukoissa sitten kaupunkisuunnistettiin vaihtelevalla intensiteetillä. Opas kehui suoriutuvansa reitistä 45 minuutissa. Meiltä siihen meni kolme tuntia eivätkä kaikkien tehtävälaput olleet siinäkään ajassa kovinkaan kiitettävästi täytettyjä. Jokainen ryhmä kuitenkin selvisi takaisin ja sai siitä hyvästä palkinnoksi kakkua, matkamuistomukin ja diplomin liitettäväksi päättötodistukseen. Parhaiten suunnistanutta ryhmää rankaistiin Rubikin kuutioilla.

Lounaan jälkeen pakkasimme pitkähihaiset mukaan ja siirryimme maanalaisiin tehtäviin. Ylitimme taas Tonavan ja vierailimme Budan kukkulan alla sijaitsevassa tippukiviluolassa. Luolan katossa roikkuu vaarallisen näköisesti iso kivi, joka legendan mukaan tippuu kovasti valehtelemaan taipuvaisen ihmisen päälle. Retkueemme selvisi kivestä hienosti, joten jokainen sai taas yhden maininnan lisää ansioluetteloonsa.

Paluumatkalla suoritimme jälleen tyypillisen ruuhkaan juuttumisen, jonka seurauksena muuntautuminen luolaihmisestä päivällis- ja teatterikelpoiseksi tuli suorittaa melko rivakasti. Suoriuduimme kuitenkin kiitettävästi. Kaiken vapaa-aikansa urhoollisesti shoppaileet nuoret muodostivat erittäin näyttävät parven torstai-iltasella Budapestin kadulla.

Nautimme päivällisen viehättävässä kellariravintolassa, jossa Unkarin keittiö pani parastaan. Alkuruuaksi saimme lihalla täytetyn ja sienikastikkeella peitellyn ohukaisen, pääruuaksi juustolla ja kinkulla täytetyn kanafileen ja jälkiruuaksi paikallisen version pappilan hätävarasta.

Vatsat täynnä ajoimme ratikalla Thalia-teatteriin. Miljöö oli vaikuttava, vaikka sitä vertaisikin Kankaanpääsaliin. Koristeelliset puuparvet kiersivät hieman virttynyttä, pyöreää salia. Pyörivät lavasteet ja taidokkaat valoefektit vetivät hiljaiseksi. Valitettavasti vasta kehittyvällä unkarin kielen taidolla musikaalin dialogista ei oikein tahtonut saada selvää, mutta kanssanauraminen ja musiikista nauttiminen onnistui kielimuurista huolimattakin.

Viimeisen illan kunniaksi nukkumaanmenoaikaakin venytettiin melkein seuraavan vuorokauden puolelle. Allekirjoittaneen mielipide tästä jääköön hänen omakseen.

Perjantai 23.5. (TVä)

Matkamme viimeinen päivä oli kokonaan vapaa yhteisestä ohjelmasta. Niinpä oli tuntitolkulla aikaa vietettäväksi kaupungin ja kauppojen kiertelyyn. Kerran välillä sentään kokoonnuttiin tarkastamaan, että kaikki olivat tallella.

Alkuillasta bussi suuntasi lentokentälle, josta lähdettiin seitsemän jälkeen paikallista aikaa kohti pohjoista. Helsinkiin saavuttiin puoli yhdentoista maissa, ja kotona oltiin kahden jälkeen aamuyöstä.

Toiminnantäyteinen matka oli takana. Luokanvalvoja ihmetteli, onko tämä näin helppoa. Paljon porukkaani luotin. Vielä vähän enemmän olisi jo ennakkoon voinut luottaa. Hienosti meni! Tosi hienosti.

Kuvatekstin näet, kun pysäytät hiiren osoittimen kuvan päälle.

Sankarten aukiolla tulokierroksella. (Kuva: Tuomas Väinä.) Tutustumassa Szent Istvan -musiikkikouluun. Seuraamassa koulun sinfoniaorkesterin harjoitusta. (Kuva: Tuomas Väinä.)
Budan kukkuloilla Kalastajalinnoituksella maisemia katsomassa. (Kuva: Tuomas Väinä.) Budapestin eläintarhassa tekemässä tuttavuutta laiskiaisten kanssa. Laiskiaiset kuvassa oikealla. (Kuva: Tuomas Väinä.)
Kävelykierroksella Pestin keskustassa. (Kuva: Tuomas Väinä.) Selfie-kuvia taustana Tonava ja Unkarin parlamenttitalo. (Kuva: Tuomas Väinä.)
Kaupunkisuunnistusta. Mistä maassa olevista laatoista ohjeessa oikein puhutaan? (Kuva: Tuomas Väinä.) Kakkua kaupunkisuunnistuksen lopuksi. Ja koulun nimi ihan oikein... (Kuva: Tuomas Väinä.)
Palvögyin luolissa. Syvällä. (Kuva: Tuomas Väinä.) Päätösillallisella ravintola Kaltenbergissä. (Kuva: Tuomas Väinä.)
Thalia-teatterissa käytiin kokemassa Abígel-musikaali. Jó napot kivánok! (Kuva: Tuomas Väinä.) Paluulennolla. (Kuva: Tuomas Väinä.)


Päivitetty 4.6.2014.