9B Budapest 2019

Tiistai 7.5.

Tiistaina aamuyöllä lähdimme koulun parkkipaikalta bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lento kesti n. 2.5 tuntia.  Saavuttuamme Budapestiin tapasimme lentoasemalla matkaoppaamme Ilonan, joka johdatti meidät hostellille, jossa majoituimme. Purimme tavarat ja asetuimme taloksi. Sen jälkeen menimme syömään perinteistä unkarilaista ruokaa.  Ruoan jälkeen kävelimme “satamaan”, jossa nousimme jokilaivaan, jolla menimme Margitinsaareen. Saaressa pääsimme ajamaan nelipaikkaisilla polkuautoilla ympäri saarta. Ajelun jälkeen lähdimme jokilaivalla takaisin ja syömään Fabiano-nimiseen ravintolaan.  Syömisen jälkeen lähdimme hostellin lähellä olevaan kauppaan ja ostimme iltapala tarvikkeita, jonka jälkeen lähdimme takaisin hostellille.

Hugo Uusitalo ja Tuomas Vehviläinen 

Keskiviikko 8.5.

Menimme useilla kulkuneuvoilla Pálvölgyin tippukiviluolalle. Siellä kiersimme oppaan johdolla luolissa. Luolilta jatkoimme bussilla syömään.  Alkupalaksi oli sipulikeittoa tai lihalientä jossa oli käsin tehtyjä makaroneja ja keitettyä porkkanaa. Pääruokana oli wieninleike ranskalaisilla ja lopuksi kakkua jälkiruuaksi.

Sieltä kuljimme sankareiden aukiolle. Aukiolla oli patsaita kaikista Unkarin kuninkaista, sotasankareista ja symboleita esim. rauhasta ja sodasta. Kävelimme puiston läpi katsomaan Széchenyin kylpylää. Matkalla näimme myös vilauksen vanhaa eläintarhaa.

Söimme vielä Kajahu nimisessä ravintolassa. Tilaaminen toimi tablettien avulla jotka oli istutettu pöytään. Myös maksu tehtiin kyseisillä tableteilla.

Toimekas päivä päättyi iltatoimiin hostellilla.

Elina Kyytinen, Eevi Räikkälä ja Alma Jyrkiäinen

Torstai 9.5.

Päivä alkoi aikaisin. Herätys oli muutaman minuutin yli seitsemältä aamulla. Muutoin muina päivinä saimme herätä kahdeksan aikoihin, mutta nyt, kun meillä oli tiedossa kouluvierailu aamupäivällä, meidän tuli varata aikaa aamutoimiimme. Kun olimme saaneet kaikki ryhmämme jäsenet ylös ja sisäpihalle, lähdimme yhtenä ryhmänä kohti vakioaamiaispaikkaamme ravintola Nikaa. Olimme tilanneet aamiaisemme valmiiksi jo edellisenä päivänä. Meille oli katettu valmiiksi kaksi pöytää; toisessa aamiaistivat tytöt ja opettajat, kun taas toisen varasivat luokkamme pojat. Samaan aikaan kanssamme ravintolassa oli aamiaistamassa toinenkin seurue. Heille oli varattu pöytiä ravintolan takapäästä. Me söimme jälleen ulko-oven lähellä.

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti koulua. Matkan varrella kävelimme Budapestin kauppahallin läpi. Kyseinen rakennus oli rakennettu yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella. Arkkitehti oli halunnut säästää rakennuskuluissa, ja perustuksia ei korotettu. Rakennuksen lattia oli rakennettu kadunsuuntaiseksi, joten sisäpuolella toinen seinä oli jopa 80 senttimetriä korkeammalla kuin toinen.

Koulussa meitä odotti paikallinen kuoro, joka koostui neljännestä kuudenteen ikäluokan oppilaista. Pari vuotta sitten eräs unkarilainen elokuvaohjaaja sai kuulla kuorosta. Hän kiinnostui siitä heti, ja otti kuorolaiset esittämään pääosaa seuraavaan lyhytelokuvaansa. Elokuvan nimi on Mindenki, eli suomennettuna Kaikki. Elokuvan tekeminen oli lapsista mukavaa, mutta vielä mukavampaa heistä varmasti oli se, että elokuva voitti samana vuonna Oscar-palkinnon.

Kuorolaiset esittivät meille muutaman unkarilaisen kansanlaulun ja me vuorostamme lauloimme heille pari kappaletta. Saimme osallistua myös heidän äidinkielen tunnilleen. Siellä he opettivat meidät laskemaan yhdestä kymmeneen unkariin ja me opetimme heille saman taidon suomeksi. He lisäksi kyselivät meiltä kysymyksiä liittyen Suomeen. He olivat hämmästyneitä talvisesta valon määrästämme ja saunakulttuuristamme.

Koulusta menimme syömään viereiseen ravintolaan. Sää oli muuttunut sateiseksi. Kuljimme sateenvarjojen alla. Ruokana oli wieninleikettä. Ruoan jälkeen menimme ostoskeskukseen, jossa meillä oli pari tuntia aikaa kierrellä. Eräillä oppilailla meni ensimmäinen tunti vessan etsimiseen.

Kyselimme aluksi infopisteestä, josta neuvottiin pahalla aksentilla meille vessa. Ajattelimme, että oli parempi kysyä vastaantulijoilta. Ensimmäinen, jolta kysyimme neuvoa, käveli vain ohitsemme. Seuraava puhui englantia ja totesi, ettei hänellä ollut mitään ajatusta vessan sijainnista. Ajattelin, että ainakin siivoja tietää, missä lähin vessa on. Mutta eihän hän ymmärtänyt englantia, emmekä osanneet paikallista elekieltäkään. Lopulta onneksi löysimme vessan, kun ajattelimme pätkissä infopisteen ohjeita. Niitä ei voinut kääntää suoraan suomeksi vaan tuli ajatella laatikon ulkopuolelta, yksi vessanetsijöistä kertoo.

Iltapäivällä lähdimme kohti kylpylä Rudasta. Kylpylän tarina on itsessään jo mielenkiintoinen. Kun roomalaiset ajanlaskun alussa saapuivat nykyisen kaupungin alueelle, he ihastuivat paikalla oleviin kuumiin lähteisiin. Siellä he saivat toteuttaa suurinta intohimoaan: kuumien kylpyjen ottamista. Kuudennellatoista vuosisadalla turkkilaiset tunkeutuivat Unkariin. He perustivat useita kylpylöitä alueelle, ja juuri kyseinen Rudas on yksi niistä. Kylpylässä on vieläkin osa, joka on ollut toiminnassa neljä ja puoli vuosisataa. Siellä on altaita, joihin virtaa vesi kuumista lähteistä. Löytyy altaita, joissa on 40, 30 ja niin edelleen lämmintä vettä. Kylpylän vedessä on mineraaleja ja suoloja, joilla on ihmisiin terveyden kannalta hyvä vaikutus. Nykypäivinäkin lääkärit voivat määrätä kuurin: “Mene kylpylä Rudakseen joka päivä kuukauden ajan ja juo siellä vettä lähteestä johtavista putkista.”

Illalla menimme samaan ravintolaan syömään, kuin edellisenäkin päivänä: Ravintola Kajahuun. Näin saimme päätökseen jälleen yhden hienon päivän matkaltamme.

Pedro Ranta ja Olli Niemensivu

Perjantai 10.5.

Perjantaina menimme aamupalalle läheiseen hotelliin jonka jälkeen lähdimme Budan vuoristoon. Menimme junalla vuoren päälle jossa söimme. Söimme lihakeittoa ja jälkiruuaksi oli jotain perinteistä jälkiruokaa. Syömisen jälkeen menimme lastenjunaan jossa työskentelijät ovat pääosin lapsia. Lastenjunalla menimme vielä korkeammalle ja kävelimme hiihtohissille millä pääsimme alas. Hissiltä kävelimme bussipysäkille, josta hyppäsimme bussiin ja menimme takaisin joen yli pestin puolelle. Siitä menimme raitiovaunulla lähemmäs hostellia. Osa porukasta jäi johonkin ostoksille ja loput menivät majapaikkaan. Myöhemmin kävimme vielä iltapalalla.

Kristo Kotilehto ja Juho Rautiainen

Lauantai 11.5.

Aamulla kävimme syömässä aamupala samassa paikassa kuin muinakin kertoina. Sitten menimme takaisin asunnolle ja pakkasimme tavarat. Lähdimme kiireellä kohti Gödöllö-palatsia bussikyydityksin. Tavarat jätimme palatsin aulaan ja lähdimme kiertämään palatsia Ilonan selostamana. Palatsissa näimme hienoja ja isoja maalauksia ja vanhoja aseita.

Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa. Ruokailun jälkeen palasimme palatsille ja kävimme hakemassa tavaramme. Haettuamme tavarat kokoonnuimme palatsin lähistölle odottamaan bussikyyditystä kohti lentokenttää.

Lentokentällä kävimme lähtöselvityksessä ja sen jälkeen hyvästelimme Ilonan ja menimme kiertelemään lentokenttää. Kävimme syömässä pienen välipalan lentokenttäkahvilassa. Sen jälkeen menimme odottamaan lentoa, joka oli 20 minuuttia myöhässä. Menimme lentokoneeseen paikoillemme ilman ongelmia.

Kun saavuimme Suomeen haimme laukkumme ja menimme ulos, jossa Hannu odottikin jo meitä. Kotimatkalla pysähdyimme Linnatuulessa syömässä pientä yöpalaa.

Rasmus Kukkumäki ja Jaakko Junnila 

Päivitetty 3.6.2019.